6 December 2010

Sain sen!

Se on minun! Vihdoinkin! Maailman legendaarisin luonnoslehtiö. Toisin sanoen uusi paras ystäväni, rakastajani, matkaseurani, muistiinpanoja ja luovuuden purkamista helpottava kaunis käsintehty, yksilöllinen kirjanen. Ja olen ehtinyt täyttää sitä jo monen aukeaman verran, vaikka aluksi vaatikin pinnistelyjä tehdä ensimmäiset merkinnät sen kauniin valkoisille sivuille. Saanko esitellä : Moleskine.

Ensimmäinen aukeama näyttää tältä. Sen ei pitänyt. Aloitin luonnostelun tehtyäni värittämään tuota vasemmanpuoleista sivua, ja tajusin ensimmäisen siveltimenvedon jälkeen, ettei käsissäni ollutkaan vesivärilehtiö, vaan tavallinen piirustuslehtiö. Niin, se rakkaus loppui lyhyeen. Ei sentään. Kun olin saanut ensimmäisen sivun sotkettua puuväreillä, aloin etsimään vanhoja tussejani joita olin käyttänyt viimeksi.. kauan aikaa sitten. Tajusin pian erehdykseni hyvän puolen, nimittäin yhteen välineeseen tottuminen rajaa osan mahdollisuuksista pois. Erilaisten välineiden käyttäminen ja osaaminen on paljon monipuolisempaa! Huisia, eikö?


Tähän loppuun vielä eilen yöllä tuskasta ja pahasta olosta synnytetty kuva. En saanut tunnelmaa vangittua tarpeeksi vahvasti, kun turhauduin osaamattomuuteeni esimerkiksi käsien kohdalla. Tänään muokkasin kuvaa valkoisen akryylin ja vesivärien avulla paremmaksi, ja.. no, siinä se nyt on.
Anteeksi
15 x 27 cm
vesivärit, akryyli

8 comments:

Pettry said...

Ihania luonnoksia! Varsinkin vangitseva tuo toisiksi viimeinen, tarkka katse. Äh olen niin kateellinen kun piirrät noin siististi ja kauniisti! Itseäkin haluttaisi tuommoinen moleskine mutta kun mulla on tapana raaputella vaan tosi pikaisia suttuja niin en raahkisi koko kirjaa edes käyttää.

Näitä on todella kivaa katsoa. :)

Noora said...

Oi miten lämmittävä kommentti, kiitos! Moleskine on mun mielestä niin ihana jo itsessään, että siinä on jo tarpeeksi syitä hankkia se. Mulla on erikseen vielä käytössä vanha luonnoslehtiö, jonne teen kaikista suttuisimmat pikasutut, mutta eiköhän tonnekkin niitäkin ehdi kertyä. Ei kaikki aukeamat tosiaankaan oo noin huolellisesti tehtyjä kun noi muutamat esimerkit! Eikä nekään :---D
(Sitäpaitsi aukeamat täynnä sotkuisia nopeita luonnoksia on hirveän inspiroivia)

Ville N said...

Hyi hitto, tuo viimeinen kuva on vähän liiankin osuva...tai ainakin itellä pahat olot jumittuu nykyään just tuohon rintakehään...

Noora said...

Hyvä kuulla, että sain tunteen noin hyvin näkyviin! Yleensä mitä voimakkaampi tunne minulla on koko maalaamisen ajan, sen voimakkaampi kuvasta tulee (väreiltään, sommittelultaan, aiheeltaan, symboliikaltaan jne.)

Ville N said...

Juu, sait kyllä...vähän liiankin hyvin.

Niinhän tuo tuppaa menemään...tunteet on kuitenkin jo jotain konkreettista, joten kyllä se voima väkisin jossain näkyy...

Golita said...

Kauniita luonnoksia, aivan ihania, varsinkin ensimmäinen ja rottasivu <3 pidän luonnoksista paljon, niissä on minusta monesti paljon enemmän sitä jotain kuin valmiissa töissä.

Noora said...

Golita: Olen ihan samaa mieltä, luonnokset ovat ihania! Tai ainakin kaikkien muiden tekemät, omissa sitä inspiraatiota ja kivuutta ei näe. Kiitos!

Eveliina said...

Minulla on tapana tuhota luonnoslehtiöitä sellaista tahtia, etten ole moleskineä raaskinut koskaan ostaa, vaikka ainahan niitä tulee vähä kirjakaupassa hiplailtua :D Onnittelut perheenlisäyksen johdosta jos niin voi sanoa kun paperista on kyse :)